Friday, June 26, 2009

Perilla!

Tervehdys, kirjoittelen hostellilta, kello on puoli kymmenen illalla.
Unohdin kameran USB-johdon kotiin ja oon yrittanyt loytaa sellaista tanaan, mutta ei tunnu loytyvan mistaan. Katselin Heathrow'lla sellaista seitsemallatoista punnalla, mutta ajattelin sen liian kalliiksi, joten en ostanut :D mita jos niita ei loydy tasta koko maasta ees.
No mutta juttuja, matkasta tanne paaasiassa, muusta sitten myohemmin:

1. Tulin New Yorkissa yhdentoista aikaan yolla tosiaan sinne JFK:n lentokentalla, josta piti puoli seitsemaan mennessa paasta Newarkille New Jerseyhin. Taksi olisi ollut sen sata dollaria, joten matkustin matkan neljalla eri paikallismetrolla/junalla. Kokonaishinta 22 dollaria. Vaihdoin metroa Jamaican asemalla Queensissa, jossa huomasin olevani ainoa valkoihoinen koko paikassa. Mutta meni tosi helposti ja ehdin tsekata vahan Manhattaniakin (ensimmainen nakyni oli roskiksesta ruokaa kaivava mies).
2. Jaadessani pois New Jerseyn junassa kavelin joidenkin poikien ohi ja sitten yksi niista sanoi, etta "Look, she had a Bright Eyes t-shirt on" :D olis voinut jaada sinne junaan. Miamin turvatarkastuksesta kavelin (sama paita paalla......) sen metallintunnistuksen lapi ja tarkastajapoika sanoi jotain, ja kuulin vain, etta "shirt". Luulin, etta siina oli jotain vikana, mutta tarkastaja jatkoi, etta "I wish they got back together", heheheh.
3. Nukuin matkalla tanne sina aikana, kun ihminen normaalista nukkuu kaksi yota, kaksi tuntia, ja nekin lentokentan ikkunalaudalla :---D
4. Miamissa mulla oli 8h aikaa, joten lahdin tutkimusmatkalle kaupunkiin. Nain kaksi isokokoista mustaa vartijanaista ja kysyin, mika on halvin tapa paasta kaupungille. Sanoivat, etta bussi, ja kysyin, etta kauan siina kestaa. Toinen kohautti olkapaitaan ja sanoi, etta "It's a city bus, mama, it's a city bus".
5. Miamissa musta tuntui, etta olin Prison Breakin neloskaudessa ja CSI Miamissa. Ostin tuttuun tapaan sytkarin ja magneetin. Oli kylla siisti paasta kaymaan, hyva puoli pitkissa vaihdoissa. Siella oli joku 32 astetta ja edelleen samat vaatteet paalla ja samat meikit naamassa olin entistakin hikisempi ja allottavampi.
6. Kun kerroin jollekin tarkastajalle Miamissa, etta lennan Panamaan panamalaisella Copa Airlinesilla, ihmettelin, miksi se nauroi niin kummasti. Tajusin syyn lahtoselvitys-jonossa; olin siellakin ainoa lansimaalainen ja muuta kuin espanjaa puhuva.
7. Panamassa ehdin olla vain hetken, mutta kaksi ensimmaista kokemustani siita olivat hengityssuojaimet kaikilla paitsi mulla seka The Rasmuksen In The Shadows.
7. Kavin tanaan supermarketissa taalla ostamassa samoja Favorito-banaaneja, joita saa Rautatienkadun Lidlista.
8. Tulin takaisin hostellille bussilla (25senttia) ja olin taas ainoa valkoihoinen. Tunnelma oli siis erittain autenttinen siihen asti, kun vanhan intiaaninaisen kannykka alkoi soida soittoaanena Nokia Tune.
9. Kannykka kuuluu, mutta otin vaaran 230v-laturin mukaan, enka ole viela loytanyt mistaan uutta. No mut ehka ihan hyva, tulis kalliiksi.
10. Oon pystynyt kommunikoimaan espanjalla yllattavan hyvin, mutta pidemmat keskustelut ovat vaikeita. Oon silti positiivisesti yllattynyt.

Pitaa menna, nettiin on jono. Pahoittelut kiireessa kirjoitetetusta oikolukemattomasta tekstista!

No comments: