Katsoin hyväksyttäväksi jatkaa suoraan noiden vanhempien juttujen perään, vaikken piilotustoimintoa löytänytkään. Keskeiset teemat kuitenkin pysynevät samana: reissu, eri kulttuuri, eri kieli ja ennen kaikkea yksi elämäni ikiteemoista: unelmien toteutus.
Etelä-Amerikkaan halusin aktiivisesti seiskaluokan maantiedon tunneilta, joiden aihealueena oli Latinalainen Amerikka, asti. Samana vuonna kirjoitin Iiris Hacklinin äidinkielen tunnilla aineen siitä, kuinka tahdon isona lähteä Etelä-Amerikkaan vapaaehtoistyöhön. Sinne sit myöhemmin menin.
Pohjois-Amerikkaan olen halunnut ainakin siitä asti, kun Koululaisen kirjakerhon kuukaudenkirjana oli Intiaaniatlas. Olisiko ollut ysineljä tai jotain. Rakensin kesälomalla kuusenoksista majan kesämökkiämme lähellä olevaan metsään ja kuvittelin olevani intiaanityttö. Oli toteemipaalut ja kaikki, jonka ympärillä tanssittiin Mikon kanssa sulkahatut päässä. Muistan, että Navajo-intiaanit olivat lempi-intiaanejani. Ovat edelleen.
Kolmannella luokalla – löydettyäni Neiti Etsivä -kirjat – tiesin jo, mikä minusta tulee isona: Arkeologi New Mexicon yliopistoon. Löysin tuon ammatinvalintani kannalta tärkeässä asemassa olleen teoksen, Neiti Etsivä ja vanhan tammen salaisuus, tänä kesänä Tammelantorilta, kun oltiin Peten kanssa aamukahvilla. Ostin.
Viidennellä luin antropologisen jännitysromaanin, jonka jokin iltapäivä koulun jälkeen nappasin Jämsän kirjaston hyllyltä. Takakannen kuvaus "newyorkilainen arkeologi matkustaa vuorille" riitti perusteeksi. Vuoristomatkalla oli mukana antropologityöpari. Silloin opin, mitä antropologia on. Fanatisoiduin ja aloin lukea Tieteen kuvalehteä. Niin ja sit tuli eka Tomb Raider, joka ei ollut ensin toimia meidän koneella, vaikka meillä oli 486DX. Mut pelasin läpi pistooleilla!
Taco Housen terassilla Tampereella kirjoitin pallokuvioiseen päiväkirjaani Teksasista palattuani heinäkuussa 2005: "I don't belong to Finland anymore. The purpose of my life is to travel. I want to go abroad for university.". Nämä silloin valaistumisen kokemukseen verrattavissa olleet oivallukset eivät ole ainakaan tähän mennessä mihinkään kadonneet, joskin ne ovat hieman menettäneet naiivia vibaansa. Niiden takana ollut kaukokaipuu eli "wanderlust" pitää minut levottomana edelleen.
Väliin on mahtunut datanomiksi valmistumista, sosiaalipolitiikan pääsykoekirjan pänttäystä ja Siwa-jumitusta, mutta nyt ollaan kuitenkin menossa. Opiskelemaan antropologiaa. Amerikkaan. Yliopistoon. Vuodeksi. Ja siellä on myös arkeologian kurssi.
No comments:
Post a Comment