Dos mundos en un dia

Tanaan maalattiin sormivareilla ja innostuttiin ottamaan kuvia digikameroillamme. Lapset olivat ihan innoissaan siita, etta kuvat paasi nakemaan heti, mutta kiltisti muistivat aina laittaa kantoremmin ranteensa ymparille.

Aamulla myohastyimme viisi minuttia koulusta, koska bussi ei ottanut meita kyytiin. Paatimme uhmata auktoriteettaja ja istuimme tunnin lisaa kahvilla. Kouluun saapuessamme selvisi, ettei auktoriteetteja ole. Belgialainen vapaaehtoinen, joka on ollut taalla vuoden, sanoo hyvin usein: "It's Ecuador. You can do whatever you want".
Toiden jalkeen lahdimme hypokriittisesti shoppailemaan (paivalla mennessamme kauppaan hakemaan vetta jouduimme lahestulkoon potkimaan lapsia jalkojemme ymparilta naiden toistaessa "Comprame algo" eli "Osta minulle jotain") ja meille aukesi taysin vastakohtainen Quito upeine ostoskeskuksineen ja hoidettuine kukkapenkkeineen. Mulle itselleni on jotenkin tosi vaikea hyvaksya yhteiskunnan nain voimakas polarisoituminen (T. Olennaisen sosiaalityossansa lukenut), koska en oo ikina ennen joutunut tallaista kohtaamaan. En osaa kuin ihmetella, harmitella ja tuntea pahaa oloa esim. noiden lapsien puolesta.
Itse ostamisesta ei myoskaan tullut oikein mitaan, koska kaikki muu paitsi ruoka ja paivittaistavara on ihan hiton kallista. Esim. Mangosta ei taalla saa varmaan mitaan ulos alle 50 eurolla. Kaikki meikit ja kauneusvoiteet yms. maksaa selkeasti enemman kuin Suomessa. Mutta tietty noissa on ne import-kulut kaikissa mukana. Kymmenella sentilla saa taas kaksi uunituoretta sampylaa ja 50 sentilla kokonaisen ananaksen.
Toisessa maailmassa vieraulun jalkeen menimme mojitoille ja kaljoille ja sen jalkeen tanne toisella puolella kaupunkia illalliselle.
Huomenna tehdaan taas reissu lasten kans johonkin, en tieda yhtaan, etta minne.
Ai niin, ja noi kaksi saikkupaivaa tekivat ihmeita mun espanjalle ja nyt on ihan hyva fiilis sen suhteen. Jatkan samaa rataa paivittaisilla opinnoilla!