Viime paivat ovat olleet hyvin hyvin hammentavia. Fiilikset ovat menneet vahan laidasta laitaan ja valilla on tuntunut silta, etten halua mitaan muuta, kuin takaisin Suomeen. Luokittelen taman hiipivaksi kulttuurishokiksi, koti-ikavaksi seka turhautumiseksi kielen kanssa.
Lauantaina lahdimme siis Otavaloon noin aamuviiden bussilla. Olin ihan hiton vasynyt neljan tunnin younien jalkeen enka jaksanut kauheasti innostua mistaan. Lahinna vain vituttivat ne elainmarkkinat ja se elainten jaloista tai kaulasta roikottamisen katselu. Kiertelin hetken siella muun tavaran markkinoilla, mutta olin niin poikki, etta lahdin muiden tyttojen hostellihuoneeseen nukkumaan :--D jotenkin oli vain kamala koti-ikava ja suututti muun muassa tavaran tyrkyttaminen, jenkkituristit, niiden jenkkienglanti seka tungos. Myos alkoi menna hermo muihin tyttoihin, koska niita on tosiaan nahnyt kellon ympari kaksi viikkoa (mulle tulee usein tunne, etta oon Big Brotherissa. Varsinkin, kun valilla tulee taloon uusia tyttoja ja vanhat lahtee). En tieda, oliko tunne molemminpuolinen, mutta olin kylla niin kyrpa, etten yhtaan ihmettele, vaikka olisi. Herattyni mentiin syomaan ja olin edelleenkin niin poikki, etta mun espanja oli ihan kamalaa. Sitten lahdin bussilla Quitoon itku kurkussa.
Bussissa paatin perua Gabyn tapaamisen, koska en olisi millaan jaksanut pysya ylhaalla koko yota ja ei muutenkaan olis huvittanut bilettaa. Gaby ei ikina vastannut mun viestiin, joka ei mitenkaan parantanut fiilista. Toivon, etta se leppyy ennen kuin lahden. Ehdotin, etta tulisin kaymaan joko tanaan tai huomenna, koska en mitenkaan jaksa lahtea "bailaamaan" koko yoksi, mut ei. Harmittaa kylla itseni, etta piti tehda oharit noin, mut silla hetkella en halunnut muuta kuin paasta kotiin itkemaan.
Tanne paastyani Virginia ja viikonlopuksi tanne jaanyt Nicole Saksasta olivat lahdossa Virginian aidin luo sukujuhliin. Virginian sisarentytar taytti 18v. Saivat mut jotenkin houkuteltua mukaan, mut lahinna jumitin sohvalla koko illan ja yritin paasta humalaan, joka ei tosin onnistunut :D ihan kasittamatonta, kuin suuri osa ihmisten elamaa tanssi taalla on. Nuokin juhlat koostuivat syomisen lisaksi ainoastaan tanssimisesta, ei niinkaan puhumisesta tms. Alkaa oikein harmittaa, etta musta ei vaan oo siihen. Jossain vaiheessa lahdimme kotiin nukkumaan ja toivoin, etta aamulla olisi parempi mieli.
Ei ollut, aamupalan jalkeen menin takaisin nukkumaan. Herattyani menin Facebookiin ja kaikista ihmisista Sami onnistui piristamaan chatissa. Sitten aloin vahan kuin vahingossa tilittaa Annalle Italiasta mun yllattavaa koti-ikavaa ja kulttuurishokkia ja porasinkin. Francesca Saksasta tuli siihen kanssa ja osasivat jotenkin sanoa kaikki oikeat jutut ja etta en oo yksin, mulla on ne jne, ja mulla oli sen jalkeen niin paljon parempi fiilis. Olin suunnitellut, etta hengaan koko paivan yksin, meen lenkille (vaikka se on vaarallista....) ja murehdin nyt kunnolla, mutta saivat mut lahtemaan mukaansa, kun kolme poikaa/miesta tuli hakemaan meidat jaatelolle. Mentiin tohon kilometrin paassa olevaan ostoskeskukseen (joka on suurin koskaan nakemani ostoskeskus...) syomaan jaatelot ja sen jalkeen istuttiin puistossa monta tuntia, kunnes tuli kylma. Tultiin tanne ja kavaisin viela pikalenkilla. Nyt on taas ihan hyva fiilis. Musta tuntui, etta pystyin puhuun espanjaa riittavan hyvin ja osasin taivuttaa verbit sujuvasti ja etta ehka en ookaan ihan toivoton tapaus. Pikalenkilla katselin taloja ja ihmisia ymparillani ja mietin, kuinka erityislaatuista on, etta paasen nakemaan tan kaiken nain lahelta.
Saa nahda, mita huomenna kuuluu, mutta yritan nyt paasta tasta vahan yli ja tajuta, etta oon siella taas ihan kohta ja paasen tekemaan kaikkia niita juttuja, joita ikavoin. Ihan opettavaista joka tapauksessa.
Muut tulivat nyt Otavalosta ja taitaa olla ruoka-aika. Yritan viela tanaan ehtia kirjoittamaan toisen postauksen, koska mulla on paassani paljon aineistoa :D taa oli nyt vahan valittamista, mutta ehka ihan hyva paasta kirjoittaan vahan ylos. En jaksa ikina kirjoittaa paivakirjaan kasin.
Mutta ei mitaan hataa siis, ei tarvitse aiti huolestua, ihan perussopeutumista vain.
5 comments:
Vähän ehkä vaadit itseltäs taas liikoja. Ei sitä ihminen opi uutta kieltä täydellisesti missään viikossa tai vuodessakaan...
Koita ottaa vähän iisimmin ja pitää hauskaa (en tarkoita BAILAUSTA) ja nauttia tunnelmasta, kun ei oo enää edes kauaa jäljellä.
heihoi sinne! koitahan pärjäillä siellä ja kyllä tuo kulttuurishokkikin varmasti helpottaa..nauti nyt siitä ajasta mitä saat siellä olla..suomi on taas sama tylsä suomi kun tuut takas :))) plus et täällä on vaan satanu vettä..Ikävä on kova mutta eiköhän tuo aika nopsaa mee ja nähää sit ku saavut suomeen :>>>
t. Maiju eli maikki eli mase..eli Maiju H
Hei, kohta sä kökit Kielikeskuksen espanjan tunneilla ja muistat, mitkä ovet yliopistolla ei aukee, ihmettelet miks laitosten yleiset tenttipäivät on liian lähekkäin ja kuinka voi olla, että kaikki haluaa samat tenttikirjat just samaan aikaan kun sä. Sit aattelet, että on se saamari kun en oo enää Ecuadorissa.
Mä lupaaaaan ihan todella lupaaaaan mä oikeesti lupaaaaaan!
Terveisin yks joka tietää noi ovet
Kiitos naista jarjen aanista Pekka, Maiju ja Anne! Samaa oon miettinyt itsekin, etta varmasti puolen vuoden paasta kiroan sita, etta en oo taalla. Se on vaan se ihmisluonto sellainen, etta koskaan ei voi olla tyytyvainen!
jenkki aksentit arsyttanyt? ja taman reissun jalkeen oot tulossa meille kylaan?? :---D
good luck with that! he heh.
Post a Comment