Viikon jalkeen

Paasin viimein loggaamaan Gmailiin ja Bloggeriin, joten uutta tekstia kentalle.
Hullua, etta oon ollut taalla jo tasan viikon tanaan. Rannikkoseikkailuni jalkeen oon asunut taalla jarjeston talossa, eli nyt kolmatta yota. Meita on taalla kuusi tyttoa, kolme per huone :D talla hetkella Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta mun lisaksi. Samassa talossa asuu myos tan jarjeston perustaja Senora Virginia (kasittaakseni perustaja) ja sen sisko Senora Carmen. Kameran USB-johto -ongelma on muutaman vastoinkaymisen jalkeen ratkennut, joten kuvia kohta. Mennyt kaikin puolin hyvin, mutta muut tahtovat puhua vain espanjaa oppiakseen, ja mulla on niin vammainen olo. Oon aina innoissani, jos paasen vahingossa avaamaan keskustelun englanniksi, koska ton espanjan kanssa tuntuu, etta on niin rajoittunut eika pysty ilmaiseen itseaan. Tuli vahan yllatyksena, koska Suomessa espanjan tunneille kaikki jai niin hyvin paahan ja tuntui, etta opin paljon, mutta taalla tajusi yhtakkia, etta ei oikeestaan tieda mitaan :D mut toisaalta, tuntuu, etta joka paiva oppii niin paljon lisaa. KYLLA MA VIELA PUHUN TATA KIELTA SUJUVASTI.

Tanaan piti alkaa tyot, mutta se tyyppi, jonka piti opastaa meita, oli toisessa kaupungissa, joten huomenna aamulla vasta. Tosin oon vahan kipea (ootinkin, etta koska tulee, ottaen huomioon bakteerikannan muutoksen ja yleisen likaisuuden), joten saa nahda, etta menenko. Puhuin siita jo, ja ei tuntunut olevan ongelma, onneksi.

Manabin ja rannikon matkasta sen verran, etta tuli nahtya maata kylla oikein hyvin, mentiin ensin lapi Andien (niiiin siistiaaa), sitten "banaaniprovinssin" eli Manabin lapi ja sitten rannalle. Tiet olivat tosi huonokuntoisia ja menivat kaikkien pikkukylien lapi, koska valtateita ei ole. OtiN paljon kuvia bussista. Ensimmainen yo oltiin Jipijapassa tuon kanadalaisen tyton isantaperheen luona, seuraavana aamuna lahdettiin Puerto Lopeziin ja rannalle. Paloin aika pahasti, eheheh. Lamminta oli joku 35, luulisin. Tavattiin paljon mukavia tyyppeja ja yon nukuin dormissa hyttysverkon alla. Olin tyhma, enka aloittanut malarialaakkeita, vaikka olis varmaan pitanyt. Tosin en huomannut yhtaan hyttysta pistavan. Vielakaan en tieda, onko se oikeasti malaria-aluetta, koska mistaan en oo loytanyt kunnon tietoa. T. Tuksu_86.
Montanitaan en valitettavasti ehtinyt, mutta suunnittelin, etta voisin tehda uuden reissun sinne suuntaan viela. Tosin se 11h bussissa ei oo paras mahdollinen tapa viettaa paiva ottaen huomioon bussien mukavuustason (on yllattavaa, jos ikkuna aukeaa tai valo toimii). Vessakaan ei tietty oo.
Muita juttuja, mita jai mielleen, oli tienvarsien ihan alyton likaisuus. En kylla ihmettele, koska porukka heitti kaikki roskat suoraan ikkunasta ulos. Ymparistonsuojelua ei tunneta. Oli myos kamala nahda niita koyhia peltitaloja ja olkimajoja. Toisaalta, samalla kun pihalla naki suuren perheen mummoista vauvoihin viettavan aikaa yhdessa nauraen ja bussille heilutellen, alkoi kyseenalaistaa sen mukavuustason, johon on itse tottunut.

Uskomatonta, mutta totta; mulla on jo hieman koti-ikava. Uskoisin tosin sen johtuvan eniten kielimuurista ja siita, etta on tottunut elamaan niin kliinisessa ymparistossa. Taa on Pauliinalle: Tanaan tapasin monta kengankiillottaja-pikkupoikaa! Ei siina kyl ollut sita glamouria, jota kuvittelin :( seuraavalla kerralla ajattelin pyytaa valokuvaa ja ostaa "vastapalvelukseksi" karkkia tai ruokaa. Kolmas syy koti-ikavaan on varmastikin se, etta tunnen tan ympariston rajoittavan mun vapautta :D pimea tulee kuuden seitseman maissa (paivantasaaja.....) ja sen jalkeen ei oo turvallista liikkua ulkona. Tuntuu niin abstraktilta sen jalkeen, kun on kolme vuotta kavellyt viikonloppuisin aamuyolla yksin kotiin. Mutta taa on taa patriarkaattinen kulttuuri ja sita kautta naisten esineellistaminen (raiskaukset). Tietty myos koyhyydella on oma osansa asiassa (ryostot). Ihan alytonta, kuinka kaupungilla liikkuessa _koko aika_ kerjataan rahaa tai yritetaan myyda itse leivottuja sampyloita tms. Voisin kirjoittaa pari vastinetta Aamulehden mielipidepalstalle kirjoittaville, jotka kritisoivat Hameenkadulla kerjaavia romanialaisia (joita on n. kaksi).

Mutta ei ole kylla yhtaan harmittanut, etta lahdin. Jo tahan mennessa ollut seikkailu ei paitsi maailmalle mutta myos itseeni, vaikka kuluneelta kuulostaakin. En voi vielakaan uskoa, etta oon oikesti _Etela-Amerikassa_. Unelmat voivat siis toteutua, uskon sanana kaikille ;---D

Paastan toisen tyton koneelle nyt ja menen nukkumaan! Viikonlopuksi Bañosiin (Madventures....), haluan ainakin laskea koskea, kayda vuorilla ja uida niissa lahteissa tietty.
Pahoitteluni edelleen huonosti jasennellysta ja tarkistamattomasta tekstista, en kehtaa vallata konetta vain itselleni koko illaksi.