Tenía miedo

1. Menimme maanantaina normaaliin tapaan UESPA:an, mutta sielta puuttuivat oppilaat ja opettajat. Toimiston nainen kertoi, etta kaikki ovat lahtenee Amazoniaan luokkaretkella ja palattuaan keskiviikkona lahtevat kesaloman viettoon. Colonia (nimitys oppilaiden kesaloma-ajanvietolle yhdessa koulun tiloissa) on siis lopetettu. Tama tuli hieman yllatyksena, koska meille on koko ajan sanottu, etta olemme tuolla heinakuun loppuun.
Lahdimme Chicos de la Calle -projektin paatoimistoon selvittamaan asiaa. Siella ihmettelivat, etta miksemme ole UESPA:ssa. Tulevasta ei ole tietoa. Tai on, mutta hyvin ristiriitaista. Sama mies, projektin pomo Tohtori Vladimir, kertoi eilen klo 9 Virginialle -naiselle, joka asuu kanssamme taalla ja hoitaa asioitamme- etta ensi maanantaina palaamme normaalista UESPA:an. Klo 12 Tohtori Vladimir kertoi meille, etta UESPA:ssa on toiminta talta kesalta loppunut ja etta yrittaa keksia meille toisen paikan ensi viikoksi.
Taman viikon olemme siis tyoskennelleet Mi Calletassa, jossa on meidan lisaksemme n. 10 vapaaehtoista, kaikki Espanjasta. Paivat kestavat yhdeksasta neljaan. Itse kaipaan yhden paivia, koska silloin ehti tehda niin paljon enemman ennen sita monesti kirottua pimean tuloa.

2. Viikonlopuksi lahdemme Tenaan, eli AMAZONIAAN. Lauantain aktiviteetti on toivon mukaan rafting (melonta, koskenlasku?) ja lauantaiyon olemme suunnitelleet nukkuvamme viidakossa. Matkaa Quitosta Tenaan on viisi tuntia bussilla, eli aika sopivasti.

3. Tulin juuri treffeilta Gabyn kanssa (ei se ollut suuttunut, olen niin helpottunut). Kaytiin ostamassa mulle housut ja hengattiin kaksi tuntia Gabyn autossa liikenneruuhkassa, joka on siis taalla jotain ihan kamalaa. Ei sit paljon muuta tehtykaan, ennen PIMEAN TULOA. Tulin siis bussilla kotiin, koska sen ajokortti on varastettu lompakon mukana, ja ei uskalla ajaa kauas ilman korttia. Mutta oli tosi kivaa ja samalla tosi epatodellista. Mut tuli liikenneruuhkassa vaihdettua neljan vuoden kuulumiset. Jotenkin huomasi, etta kuinka molemmat olivat vahan aikuistuneet teinivuosista. Nahdaan kohta taas, meen kaymaan niilla jne. Toivottavasti saan palata vanhaan tyopaikkaan, olis niin paljon enempi aikaa.

4. Tapaamisemme jalkeen koin elamani (taas) pelottavimpia hetkia, kun odotin puoli kahdeksan maissa bussia kotiin vaikka kuinka kauan, mukanani kamera, puhelin, luottokortti, n. 70 dollaria kateista seka ostokset. Oli jo ihan pimeaa ja hiljaista. Olin varma, etta kuolen, koska alue, jossa bussia odotin, ei ole mitenkaan turvallisimmasta paasta. Hyppasin bussista pois normaaliin tapaan La Magdalenassa, jossa asumme. Soitin ovikelloa vaikka kuinka kauan, ilman vastausta. Avainta en ole ikina saanut. Kello oli jo lahempana yhdeksaa ja olin taas varma, etta kuolen. Tama asuinalue on kaikista koyhimpia ja sita kautta vaarallisimpia niinikaan. Lahes kellaan vapaaehtoisista ei ole kannykkaa, ja ne, joilla on, on se varastettu tai eivatvastanneet. Aakku naytti melkein tyhjaa. Lopulta soitin Virginialle (joka on rannikolla tyoasioissa) ja se lupasi lahettaa apua (sen aiti ja osa tytoista asuu lahella, mutta en tieda oikeaa ovea, joten en voinut menna sinnekaan). Onneksi hetken paasta mulle tultiin avaamaan ovi ja taalla olen, tyhjassa talossa! Muut ovat kasittaakseni kaljalla jossakin, koska ollaan tosiaan nyt keskenamme taalla (VAPAUS). Nyt kylla vaadin sen avaimen itselleni, taa on vahan liian riskialtista vain toivoa, etta joku on kotona.

5. Dennis, joka on n. 4v. ja ryhman likaisimmasta ja haisevimmista paasta (:(), mutta yksi suloisimmista, pussasi mua tanaan suulle. Olin taas varma, etta kuolen. Se on kiellettya, koska lapsilla on niin paljon kaikenlaisia sairauksia, mutta en siina aaaaaawwwww-tilassani tajunnut kayttaa jarkiajattelua.

6. "Uudet" lapset kaikenkaikkiaan ovat kaikki aivan ihania. Tyoskentelen pienten ryhmassa, ikahaarukka on 4v-9v. Musta tuntuu, etta ovat paljon kurjemmista oloista kuin UESPA:n lapset, ainakin yleisen siisteyden perusteella. Varmaan yhdellakaan ei ole ehjia vaatteita paalla. Monella on myos kasissa ihan alyttoman kokoisia syylia (Matta.... ;)). Pelkaan saavani myos syylatartunnan. Mulla on yhdessa paivassa vahankaan vaaleammat vaatteet mustana liasta ja iltaisin tuntuu, etta haisen itsekin pahalle. Muuten ei haittaa, mutta jokainen pyykkikoneellinen maksaa erilliset $1.50 ja en tuonut vaatteita mukanani mitenkaan erityisen kattavasti.

7. Nyt meen nukkumaan ja valmistaudun heraamaan siihen, etta muut tulevat pienessa humalassa kotiin. Onneksi otin korvatulpat (pakko kayttaa joka yo, koska katukoirat haukkuvat niin lapi yon niin kovaa, etten saisi nukuttua ilman).

8. Nyt on jo parempi mieli kaikin puolin!